Suurimmat oivallukseni pienestä, toimivasta vaatekaapista ⎮Matkalla minimalistiksi

Olen haaveillut pienestä, toimivasta vaatekaapista viimeisen vuoden ajan. Jollain tasolla olen tietenkin haaveillut toimivasta vaatekaapista koko ikäni, mutta pienuus tuli kuvioihin vasta minimalismista innostuttuani. Tavoitteenani on 50-60:n vaatteen vaatekaappi, mutta luku voi olla pienempikin. Haluan asettaa tavoiteluvuksi ensin sellaisen, mihin aika varmasti voisin päästä. Tavoiteluku on tärkeä suuntaa antava tekijä, muttei sen saa alkaa ohjailla koko elämää. 

   Olen oivaltanut paljon asioita matkallani pienempään vaatekaappiin. Tässä ovat auttaneet vain ja ainoastaan itsetutkiskelu ja toiset minimalistit. Muotibloggaajilla voi tietysti olla joitain hyviä vinkkejä, mutta olen huomannut, etteivät ne usein sovellu pieneen toimivaan vaatekaappiin. Haluan siksi jakaa teidän kanssanne suurimmat oivallukseni, joita olen matkan varrella kerännyt nimenomaan minimalistisesta perspektiivistä. 

Minimalistisen vaatekaapin luomisesta voit lukea lisää myös Instagramista (@ mustikkamaitoa). Se löytyy ”miten koostaa minimalistinen vaatekaappi?”-kuvan alta. Se on julkaistu muutama viikko sitten ja sisältää paljon muutakin asiaa kuin tämän postauksen vinkit, sekä omat väri- ja materiaalisuunnitteluni. 

Tässä tulee suurimmat oivallukseni pienestä, toimivasta vaatekaapista: 

Älä pelkää kokoa

 

Koon pelkääminen on yleistä varsinkin naisilla. Nuorempana yli S koon ostaminen kirpaisi, koska se muka tarkoitti, että oli liian isokokoinen. Siksi yritin jopa pakolla mahtua pieniin vaatteisiin ihan vaan siksi, etten tuntisi kokohäpeää. Tällä hetkellä S koko ei edes yleensä mahdu itselleni, mutta vaatekaapistani löytyy kaikkea XS-XL väliltä. 

   Koon pelkääminen liittyy läskifobiaan. Läski tarkoittaa monen silmissä samaa kuin ei-kaunis. Haluttavuus on arvotettu korkealle meidän yhteiskunnassamme ja moni miettiikin sitä, sopiiko kauneusstandardeihin ja jos ei sovi, onko arvokas ihmisenä. Jokainen on arvokas kehostaan ja koostaan riippumatta. Sen pitäisi olla ihan selvä asia, mutta niin vaikea sisäistää. 

   Vaatekoot eivät ole joka paikassa samat. Normaali kokosi voi olla esimerkiksi se S, mutta joskus joudutkin ottamaan isomman, koska vaate on normaalia pienempi. Ihmiset ovat usein eri kokoisia ala- ja yläosissa, sekä joissain tietyissä vaatteissa. Esimerkiksi tiukka mekko voi itselläsi olla L kokoa, mutta löysä S kokoa. Se ei kerro mitään muuta kuin sen, että mekon malli on erilainen eri tyyleissä. Älä siis pelkää kokoa. 

Kaikki värit eivät sovi kaikille

 

”Onko sinulla kylmä iho? Älä sitten ikinä käytä lämpimiä värejä, näytät pelleltä.” Tai ainakin jotain tuollaista kuulee ammattilaisilta. On totta, että ihon pohjavärejä on kylmä, lämmin ja neutraali. Väriteorian mukaisesti tietyt värit sopivat parhaiten kylmälle iholle, tietyt taas lämpimälle.

   Uskon silti, että on typerää kieltää ihmisiä käyttämästä tiettyjä värejä vain heidän ihonsa vuoksi. En tiedä, omaanko lämpimän vai kylmän pohjavärin, koska koen, että moni väri sopii itselleni – viis siitä, ovatko ne kylmiä tai lämpimiä. Perinteinen testi on hopea-kulta testi. Jos hopea sopii ihollesi paremmin, se on kylmä. Jos kulta sopii paremmin, se on lämmin. Koen, että itselleni sopii molemmat, mutta preferoin hopeaa. Silti tykkään enemmän lämpimistä väreistä ja käytän niitä kylmien kanssa sekaisin. 

    On kuitenkin totta, etteivät kaikki värit sovi kaikille. Yleisesti kulmakiviväreinä esitellään valkoista, mustaa ja harmaata, mutta en usko, että ne sopivat kaikille. Olen huomannut, että harmaa saa ihonikin näyttämään harmahtavalta ja olenkin hävittänyt lähes kaikki harmaat vaatteet. Musta taas saa itseni näyttämään kalpealta, mutta toisaalta koen sen turvavärinä. Valkoinen on ihan ok, käytän sitä vähän silloin tällöin. 

   Suosittelen jokaista kuitenkin etsimään juuri ne omat kulmakivivärinsä, koska valmista palettia ei voi kukaan muu sinulle määritellä. On tärkeää tarkastella, mitkä värit itselle sopivat ja missä tuntee olonsa mukavaksi, viis säännöistä. Vaatekaappi on kuitenkin vaikea tehdä toimivaksi, mikäli värit eivät sovi yhteen ja vaatekaappi pursuilee jokaista sateenkaaren väriä. Sellainenkin voi toimia joillekin, kokeile rohkeasti. 

Etsi itsesi näköisiä malleja

 

Voi kuinka elämäni helpottui, kun tajusin tämän. Vaatteita ostaessa vaate näyttää usein hyvältä mallin päällä ja sen takia vaatteeseen ihastutaankin. Kun vaate saapuu kotiin, se ei istukaan. Missä vika?

   Tämä on markkinointikikka. Vaatteita valitaan mallaamaan juuri ne ihmiset, joille vaate sopii parhaiten. Usein mallit ovat hyvin pitkiä ja langanlaihoja, siis täysin itseni ja useiden ihmisten vastakohta. Nykyään mallin pituus ja koko on usein mainittu ja se kannattaakin etsiä vaatteita tilatessa. 

   Parasta olisi etsiä itsensä näköisiä malleja ja katsoa vaatteita heidän päällään. Yksi siisteimmistä asioista hetkeen on se, kun useat yritykset ovat alkaneet laittamaan saman vaatteen jopa kymmenen eri kokoisen ihmisen päälle näyttääkseen, miltä se näyttää ja mikä koko voisi olla sopiva. 

   Surullista on, että suurin osa malleista on juuri pitkiä ja laihoja (ja valkoisia cis-naisia!), ja representaatiota voi olla vaikea löytää. Onneksi vaatemerkit ovat enenevissä määrin alkaneet ottaa kaikennäköisiä ja -kokoisia malleja ja alkaneet tehdä vaatteita, jotka mahtuvat isommallekin kuin XL-kokoiselle tai toisaalta pienemmällekin kuin XS-kokoiselle. 

Parhaat päälle joka päivä

 

On hullua, että vaatekaapissa pitäisi olla erikseen vaatteet arkeen ja juhlaan. Aniharva juhlii niin usein, että juhlavaatteet oikeasti saisivat ansaitsemansa määrän käyttöä. Pahimmassa tapauksessa juhlamekkoa käytetään kerran vuodessa tai pahempaa; kerran. 

   Olen oppinut, että voin käyttää juhlavaatteita arjessa ja arkivaatteita juhlassa tekemällä niistä asustein joko juhlavampia tai arkisempia. Myös muilla vaatekappaleilla voi luoda erilaista tunnelmaa. Esimerkiksi juhlamekko farkkutakin ja tennareiden kanssa onkin yhtäkkiä arkinen ja peruspaita bleiserin ja mustien housujen kanssa onkin yhtäkkiä juhla-asu. Pistä siis parhaat päälle joka päivä, äläkä pelkää niiden pilaantumista. Vaatteet on tehty käytettäväksi. 

Materiaalilla on väliä

 

Olen pyrkinyt nykyään välttämään tekokuitua, sillä se menee rumaksi nopeasti. Varsinkin tekokuituneuleet menevät nukkaiseksi ihan muutaman pesun jälkeen. 

   Suosin nykyään materiaaleja, jotka kestävät aikaa ja pesua, ja joita on helppo (tai ylipäätään mahdollista) hoitaa. Luonnonmateriaalit saattavat olla kalliimpia, mutta toisaalta ne kestävät aikaa paljon paremmin kuin tekokuidut. Tekokuiduista sitä paitsi irtoaa mikromuovia aina käyttäessä ja pestessä vaatetta. Mikromuovit ovat muovin pieniä hiukkasia, jotka kulkeutuvat vesistöihin ja ruokaketjussa aina takaisin ihmiseen asti. 

   Materiaalia valitessa on tärkeää, että materiaali on paitsi kestävä, myös ekologinen. Esimerkiksi puuvilla vie järkyttävät määrät vettä viljellä ja olisikin parempaa valita sen tilalle bambu, hamppu tai pellava. On tärkeää myös miettiä, jaksaako materiaalia huoltaa; jaksatko viedä vaatteen pesulaan joka kerta, kun se likaantuu? Tai jaksatko vahata kenkiä usein? Tee päätös fiksusti. 

Lopeta kiskominen

 

Vihaan vaatteita, jotka vaativat kiskomista, vetämistä ja nyppimistä päällä ollessaan. Älä osta vaatteita, jotka eivät pysy paikoillaan. Vaatteiden on tarkoitus olla mukavia ja huomaamattomia päällä, eikä ainainen kiskominen ole sellaista. Laita pois kaikki housut, jotka tippuvat ja kaikki paidat, jotka nousevat ylös. Nyt. Minä odotan. Elämä on liian lyhyt alituiseen vaatteiden kiskomiseen.

Unohda unelmaminäsi

 

Unelmaminä on se minäsi osa, joka jää aina toteutumatta. Ehkä rakastat ajatusta juoksemisesta ja kaapissasi on kalliit vermeet sitä varten. Odotat sitä päivää, kun aloitat juoksuharrastuksen, muttet koskaan tee niin. Silti säilytät välineet, koska joskus tulee se päivä, kun aloitat. 

   Se päivä ei koskaan tule. Tai ainakin harvoin se tulee kenellekään. Laita pois kaikki harrastusvaatteet, joita et ikinä tarvinnut. Ne aiheuttavat vain syyllisyyttä ja häpeää. Päästä irti. 

   Unelmaminäsi kontrolloi myös muiden vaatteiden ostoa ja säilytystä. Sinulla voi esimerkiksi olla jokin tyyli, josta kovasti pidät, mutta joka ei oikeastaan sovi itsellesi. Silti ostat siihen tyyliin sopivia vaatteita, etkä luovu niistä, vaikka ne eivät tule käytetyksi. Muista silloin tämä lause: 

    ”Kaikkea kaunista ei tarvitse omistaa, eivätkä kaikki kauniit asiat ole sinua varten.”

   Usein ihmiset omistavat myös häpeävaatteita, jotka liittyvät jollain tasolla myös unelmaminään. Häpeävaatteet ovat vaatteita, jotka ovat luultavasti maksaneet paljon tai ne ovat lahjoja, mutta joita et käytä. On turha omistaa kalliita vaatteita, sillä niiden arvo sinulle on 0€. On turha tuskailla käytettyä rahasummaa, sillä se on menneisyydessä. Myymällä tuotteen, voit saada hieman menetettyjä rahoja takaisin, mutta säilyttämällä vaatteen kaapissa, olet menettänyt kaikki rahat ja lisäksi kaapistasi vie tilaa turha vaatekappale. 

Tavoitevaatteet harvoin enää mahtuvat

 

Luultavasti jokaisella on tavoitevaatteita nurkissa pyörimässä. Tavoitevaatteet ovat niitä vaatteita, jotka eivät syystä tai toisesta mahdu, mutta joista vielä herättelet toiveita. 

   On tärkeää hyväksyä se, millaiseksi oma keho on muuttunut vuosien varrella. Viimeksi vaatekaappiani siivotessa laitoin pois kaikki yläasteen aikaiset vaatteet, sillä ne eivät mahtuneet, eivätkä enää tulisi mahtumaan. Minun täytyi hyväksyä se. Onhan siitä ajasta jo vuosia. 

   Vaikka on totta, että tavoitevaatteet voivat motivoida laihduttamaan, en suosittele laihduttamista kellekään ihan vain laihduttamisen ilosta. Laiha ei tarkoita tervettä, eikä lihava epätervettä, joten onkin tärkeää ensin tarkastella kehosuhdettaan. Kun oman kehon hyväksyy sellaisenaan, voi asialle sen jälkeen tehdäkin jotain. 

   Olen päättänyt lopettaa ainaisen ”sitten kun laihdun” puheen ja hyväksyä itseni juuri sellaisena kuin olen tässä hetkessä, koska suoraan sanoen olen aina tuntenut itseni lihavaksi, olin sitten alipainoinen tai isompikokoinen. Kehoni on niin mieletön asia: se kantaa minua hetkestä toiseen, mukautuen. Laita ainaiselle laihduttamisenhalulle stoppi ja kysy, miksi niin pitäisi edes tehdä. Muiden vuoksi? Jos teet elämänmuutoksen, tee se itseäsi ja vain itseäsi varten. 

   Jos tavoitevaatteet ovat kuitenkin vain yhden koon liian pienet ja näät itsesi vielä käyttämässä niitä, voit säästää ne hetkeksi. Jos vuoden päästä ne eivät mahdu, luovuta. Kehosi on muuttunut ja sinun täytyy hyväksyä se. Ja vaikka laihtuisitkin, kehosi muoto on voinut muuttua niin, etteivät lempifarkkusi enää istu. Luovu niistä. 

Yleiset kulmakivet? Valetta.

 

Usein muotibloggaajat ja -lehdet viljelevät sanaa vaatekaapin kulmakivet. Jokaisen pitäisi omistaa siniset farkut, valkoinen kauluspaita, bleiseri yms. Valetta, sanon minä. 

   En usko alkuunkaan, että jokaisen ihmisen vaatekaapista pitäisi löytyä tismalleen samat kulmakivet. Eihän se ole mahdollista, sillä jokaisella on oma tyyli ja tarpeet. 

   Olen kirjoittanut vaatekaapin kulmakivistä postauksen pienellä twistillä: tein yleispätevät ohjeet, joita jokainen voi soveltaa omiin tarpeisiinsa. En käske sinua ostamaan yhtään mitään ”kulmakiveä”, vaan vain ohjeistan, minkälaisia vaatteita pitäisi toimivasta vaatekaapista löytyä niin, että joka säälle ja joka tilanteeseen löytyy jotain. Olen myös listannut eettisiä ja ekologisia brändejä jokaisen kategorian alle. 

Voit lukea lisää juuri omien kulmakivien löytämisestä täältä: Vaatekaapin kulmakivet – eettisesti ja ekologisesti

 

Lopeta shoppailu harrastuksena

 

Shopping is my hobby, sanoivat kaikki nuoret aikoinaan, myös minä. Rakastin shoppailua nuorempana, mutta se ylenpalttinen vaatteiden kotiin kantaminen ei auttanut toimivan vaatekaapin rakentamisessa. Päin vastoin, se esti luomasta toimivaa yhtenäistä tyyliä. 

   Alennusmyynnit olivat isoin kompastuskivi. Rakastin kierrellä aleissa ihan vain huvin vuoksi, mutta myöhemmin tajusin, että kaikki alessa ”säästämäni” rahat olivatkin valetta. Jos ostaa tarpeettoman asian alesta, on se miinusta pankkitilille aina, eikä ole säästöä nähnytkään. 

   Alennusmyynneissä hyödynnetään pelkoreaktiota, joka syntyy vaille jäämisestä; ”myynnissä vain rajoitetun ajan”, ”alennus voimassa enää tänään” tai ”enää yksi jäljellä”. Pyri sen yläpuolelle. Päätä, ettei sinuun voi enää vaikuttaa manipuloimalla. 

   Shoppailu on helpointa lopettaa, kun lopettaa pikamuodin ostamisen. Pikamuoti on niin halpaa ja huonolaatuista, ettei se ole kestävä tapa luoda vaatekaappia. Nykyään pyrin ostamaan kaiken ekologisilta ja/tai eettisiltä brändeiltä ja suosin kirppareita. Välillä on hyvinkin vaikeaa löytää haluamaansa vaatetta, mutta odotus palkitaan. Ja sillä välin voi harkita, tarvitseeko vaatetta oikeasti vai olisiko se ollut impulssiosto. 

Harkitse, harkitse ja harkitse

 

Maltti on valttia myös vaatekaapin rakennuksessa. On tärkeää ottaa aikaa miettimiselle ja kartoitukselle, ennen kuin ostaa mitään uutta kaappiinsa. Jos menee suoraa päätä lähimpään kauppaan ostamaan uusia vaatteita, tulee hutiostoja tehtyä varmasti. Kartoituksesta lisää seuraavassa osiossa. 

   Harkitsemiseen voi käyttää työkaluna listaa tai Pinterestiä. Pinterestissä voi tehdä tauluja, joihin laittaa haluamiaan vaatteita ja jo omistamiaan vaatteita, jolloin voi suunnitella, sopivatko vaatteet yhteen. Vaatetauluun kannattaa palata aika-ajoin ja katsoa, onko mitään poistettavaa tai lisättävää. Kun muutama kuukausi on kulunut, voit ostaa taulussa olevia vaatteita, koska ne eivät selvästikään ole impulssiostoja. Harkitse silti vielä tarkkaan. 

   Listoja voi tehdä tarvitsemistaan vaatteista tai haluamistaan vaatteista. Niihin voi myös kirjoittaa, minkälaisia vaatteiden pitäisi olla. Voit listata esimerkiksi materiaalit vaatekappaleen viereen. Poistele ja lisäile listoille asioita ja lopulta sinulla on valmis ostoslista, jossa ei pitäisi olla impulssiostoja. Kannattaa silti vielä harkita tarkkaan, haluaako jokaista asiaa listalta. Kannattaa myös priorisoida listalla tärkeimmät asiat ja laittaa vaatteet esimerkiksi hankintajärjestykseen. Näin jokaisen vaatekappaleen hankintaan voi panostaa yksi kerrallaan. 

Kartoita, mitä käytät

 

On tärkeää kartoittaa, mitä vaatteita käyttää. Ihmiset käyttävät yleensä noin 1/4 vaatekaapistaan ja loput jäävät vähälle käytölle, jos niitä käytetään ollenkaan. Kartoitukseen sopii hyvin vaatepäiväkirja, jota voi toteuttaa paperilla tai kuvina. Ota joka päivä kuva asustasi ja laita se erilliseen kansioon puhelimessasi. Paperiversiossa kirjoita jokainen päälläsi oleva asia ja voit halutessasi vielä kirjata, mitä sinä päivänä tapahtui, joka selittää, miksi käytit juuri niitä vaatteita. 

   Kartoitusta voi käyttää myös vaatekaappiaan siivotessa. Tee kasa, jossa on viimeisen muutaman kuukauden/viimeisen vuoden aikana käyttämäsi vaatteet, kasa, jossa on vaatteita, joita et ole viimeisen muutaman kuukauden/viimeisen vuoden aikana käyttänyt sekä kasa, missä on vaatteita, joita et ole ikinä käyttänyt. 

Sopiiko toisiinsa?

 

Toimivassa vaatekaapissa kaiken täytyy sopia yhteen edes jollain tasolla. Uutta vaatetta ostaessaan kannattaakin miettiä edes yksi vaatekappale, jonka kanssa uuden vaatteen yhdistäisi. Jos sellaista ei keksi, vaatetta on turha ostaa. 

   Vaatteiden pitäisi sopia yhteen värin puolesta, mutta myös tyylin ja mallin puolesta. Yhdistele eri vaatteita rohkeasti; kerrosta tai kokeile jotain uutta väriyhdistelmää. Unohda kaikki säännöt, sillä kahta eri printtiä voi tosiaankin yhdistää toisiinsa, päällä voi olla kaksi löysää vaatetta, vastavärit toimivat yhdessä yms. 

Vähemmän on enemmän

 

Vähemmän on enemmän – se perinteinen minimalistien motto. Vähemmän tosiaan on enemmän myös vaatekaapissa, sillä niin kuin aiemmin sanoin, ihmiset käyttävät vain pientä osaa vaatteistaan. Uskon, että suurissa vaatekaapeissa syynä on kaksi asiaa: oma tyyli on hukassa, eikä vaatekaappi siksi toimi & pienen valinnanvaran pelko. 

    Oman tyylin löytäminen voi olla haastavaa ja itsellänikin se on vaatinut monia tyylikokeiluita. Olen kiertänyt tietynlaisen kehän: palasin neutraalista, simppelistä tyylistä taas takaisin sellaiseen. Välissä kokeilin söpöä japanilaistyyliä, täysin väritöntä ”rikkaiden” vaatekaappia (syytän Kardashianeita), sekä värikästä street/hip hop tyyliä. Toisaalta kaikkien noiden kokeilujen jälkeen olen ottanut vähän vaikutteita jokaisesta ja luonut oman tyylini (joka tosin on vieläkin vähän hataralla pohjalla). 

   Vähäisen valinnanvaran pelko juontaa luultavasti juurensa sen pelkoon, että joka päivä olisi samat vaatteet ja joku vielä huomaisi. Suoraan sanoen en hirveästi kiinnitä huomiota muiden vaatteisiin, paitsi jos jollain on jotain kivaa päällä. Mutta sen voin luvata, ettei kukaan muista, mitä sinulla oli eilen päällä. Samoja vaateita voi huoletta käyttää monta päivää putkeen. 

   Vähäisten vaatteiden pelko on muutenkin turhaa, sillä isoissa vaatekaapeissa toistuu usein sama kaava; liikaa vaatteita, muttei mitään päällepantavaa. Jos on vain vähän vaatteita ja vaatekaappi on muutenkin toimiva, on itseasiassa enemmän päällepantava ja asujen keksiminen on vaivatonta. 

Vaatteet ovat liian halpoja

 

Nykyään vaatteet ovat liian halpoja. Niiden halpuus aiheuttaa useita ketjureaktioita. 

Eettisyyden ketju: Koska vaatteet ovat halpoja, jonkun täytyy kärsiä. Halvat vaatteet tuotetaan epäeettisesti ja usein joku kärsii jokaisessa vaatteen vaiheessa, ennen kuin se päätyy sinulle; viljely, kankaan valmistus, värjäys & käsittely, vaatteen ompelu yms. Työolot voivat olla vaaralliset, eikä parempien olojen vaatiminen ole mahdollisuus. Vaateteollisuudessa esiintyy myös häirintää ja väkivaltaa, ja joka päivä voi olla tuskaa työntekijälle. Moni ei saa elämään riittävää palkkaa, eikä lapsityövoiman käyttö ole epätavallista. Vaateteollisuudessa on todella paljon ongelmia, joista kaikki ei tietenkään ole kuluttajien vastuulla. Jos mahdollista, on parasta kuitenkin suosia eettistä muotia. 

Huono laatu: Vaatteiden massatuotanto tarkoittaa halpoja materiaaleja ja siten huonoa laatua. Huono laatu tarkoittaa, ettei vaate kestä käyttöä ja päätyy kaatopaikalle jo pian oston jälkeen. Pikamuotia tuotetaan niin nopeasti, että uusia vaatteita tulee lähes päivittäin, jolloin halu ostaa uusia vaatteita pysyäkseen muodissa nousee. Vaateteollisuus aiheuttaa juuri tämän nopeatempoisuuden ja massatuotannon takia enemmän päästöjä kuin lento- ja laivaliikenne yhteensä. 

   Halpuuden takia vaatteet ovat helposti saatavilla niin taloudellisesti kuin sijaintinsa puolesta. Tämä tarkoittaa usein sitä, ettei vaatteita arvosteta samalla tavalla kuin ennen. Entisaikaan vaatteita ommeltiin itse tai ne teetettiin mittatilauksena. Pikamuoti tulikin korvikkeeksi juuri tälle toiminnalle, koska kaikilla ei ollut varaa teettää vaatteita. Koska olemme tottuneet parin euron paitoihin, jopa muutaman kympin maksava vaate tuntuu hirmuisen kalliilta. 

   Kallis vaate ei automaattisesti tarkoita laadukasta, mutta kun kyse on eettisestä ja ekologisesta vaatteesta, hinta takaa laadun ja eettisyyden. Kalliimpi hinta tarkoittaa, että jokainen vaatteen eteen työskennellyt on saanut elämiseen riittävää palkkaa ja heitä on kohdeltu kuin ihmistä kuuluukin kohdella. Kangas on ekologisempaa ja valmistustapa on hyvän laadun takaava. Vaate tulee parhaassa tapauksessa kestämään vuosia. Olisikin parasta tukea ekologista ja eettistä muotia aina, kun se on mahdollista. Se on kuitenkin etuoikeus. 

   Pikamuoti tuottaa myös trendejä nopeaan tahtiin. Kun oivalsin, miten hullua on, että tietty muotivaate sopisi muka jokaiselle ihmiselle, lopetin muodin seuraamisen. Ajaton tyyli on paras tyyli. Trendeistä voi poimia pieniä paloja sieltä täältä, mutta trendien seuraaminen ei ole tae tyylikkyydestä. 

Tunnearvoa? Tee näin. 

 

Usein vaatekaappi sisältää edes jotain tunnearvollista; oli se sitten perintökoru tai häämekko. On täysin hyväksyttävää säilyttää asia, jos se oikeasti tuo lisäarvoa elämään! Usein ongelmana on kuitenkin se, että itse asia ei tuo onnea, vaan siihen yhdistetty muisto. Esimerkiksi häämekko saattaa muistuttaa ihanasta päivästä ja toisaalta se saattaa olla jonkun läheisen vanha mekko. Itse mekko ei tule enää käytetyksi, mutta se olemassaolollaan muistuttaa ihanasta hetkestä.

   Toistan vielä: on ok säilyttää asia, jolla on tunnearvoa. Mutta jos huomasit, että sinullakin tavara vain muistuttaa ihanasta hetkestä eikä sen olemassaololla ole muuta merkitystä, voit harkita siitä luopumista. Minulla on yksi mahtava keino tunteita herättäville tavaroille: otan kuvan niistä ja luovun. Koska itse tavaralla ei ole arvoa vaan siihen liitetyllä muistolla, voin hyvällä omallatunnolla luopua tavarasta ja säilyttää siitä kuvan muistona. 

   Toinen vaihtoehto on esimerkiksi kehystää itselleen arvokas esine tai tehdä siitä jotain uutta. Häämekko, joka ei ole enää käyttökelpoinen, voi muuttua paidaksi tai vaikkapa pöytäliinaksi. Vain taivas on rajana. 

   Tunnearvollisiin tavaroihin sisältyy myös häpeää, niin kuin unelmaminänkin tavaroihin. Voi tuntua väärältä luopua jostain, jota on käytetty vain kerran ja joka oli kallis tai jostakin, joka on perintö, mutta josta ei niin välitä. Häpeävaatteet ja -tavarat ovat vain niitä: häpeää tuottavia asioita. Ei kannata säilyttää mitään vain velvollisuudentunnosta. Kotisi on sinun ja sinä päätät, mitä tavaroita se sisältää. 

Lue kaikki matkalla minimalistiksi -postaukset täältä

saatat pitää myös näistä postauksista

Scroll to Top