minusta
Olen parikymppinen Ida. Kiinnostuin ekologisuudesta ja minimalismista jo yläasteella ja kiinnostukseni on vain kasvanut vuosien varrella. Olen oppinut paljon tällä matkalla. Nuorena teininä omaksuin helposti muiden ajattelutapoja ja elämäntyylejä; joskus innostuin fruittareiden Havaiji elämästä, joskus ”jätteet purkkiin” -tyylisestä ehdottomasta jätteettömyydestä ja joskus kummastelin ihmisiä, jotka elävät lähes tyhjissä asunnoissa. Näiden kokemuksien kautta olen oppinut, kuinka soveltaa minimalismia ja jätteettömyyttä juuri omaan elämääni ja olen löytänyt oman tyylini tehdä asioita. Jätteeni eivät mahdu purkkiin, ostan ruokani tavallisesta ruokakaupasta, kotini ei ole kuin suoraan Pinterestistä, eivätkä tavarani mahdu matkalaukkuun tai edes muutamaan. En pidä listaa tavaroistani, enkä ole fanaattinen ohjeiden noudattaja. Tyylini ei ole minimalistisesta päästä; tykkään väreistä ja vintage-tyylistä. Vaikka minimalismi alkoi tyylisuuntauksena, ei minimalistin tarvitse nykypäivänä noudattaa minimalistista tyyliä.
Haluan blogillani tuoda uutta näkökulmaa ekologisuuteen ja minimalismiin. Blogini kuvaus ”ekologista elämää rennolla otteella” tiivistää hyvin pääajatukseni. Monet (ulkomaiset) zero waste -vaikuttajat ja minimalistit vaikuttavat elävän esteettistä kulissielämää. Se ei kannusta ketään lähtemään mukaan pelastamaan ilmastoa. Se saattaa johtaa jopa väärille teille, sillä ainakin oma elämäni on usein epäesteettistä. Aluksi meinasin jopa ostaa uusia asioita ekologisuuden nimissä, mutta sitten tulin järkiini; ekologisin asia on se, minkä jo omistat. Monet minimalistit eivät elä ekologista elämää, eivätkä toisaalta monet ekologista elämää elävät ole minimalisteja. Itse haluan yhdistää näitä kahta elämäntapaa, sillä ne sopivat täydellisesti yhteen. Omaa elämäntyyliäni voisikin kuvata ekologiseksi minimalismiksi.
Mihin blogini perustuu?
Nyt, kun maapallo uhkaavasti lämpenee, jokaisen panosta tarvitaan. Aiheeseen voi suhtautua samaan aikaan vakavasti, mutta rennosti. Jokaisen ihmisen ei tarvitse olla täysillä mukana: täytyy vain tehdä parhaansa. Haluan blogillani näyttää, kuinka ekologisessa elämässä ja minimalismissa ei ole pohjimmiltaan kyse esteettisyydestä tai virheettömästä elämästä ja kuinka jokainen voi harjoittaa näitä kyseisiä elämäntapoja oman elämäntilanteensa sallimissa rajoissa, omaan elämään soveltaen. Uskon, että näistä aiheista on hyötyä jokaisen elämässä. Kenenkään ei silti tarvitse ryhtyä vegaaniksi tai alkaa täysin minimalistiksi, jos ei halua. Blogissa ei syyllistetä ketään, sillä omaan rennon asenteen ekologisuuteen ja minimalismiin. Totuus on kuitenkin se, että tämänhetkinen politiikka ja etenkin kapitalismi ja ylikuluttamiseen kannustaminen ovat tuhoamassa maapalloa. Meidän täytyy pyrkiä uudistamaan tätä talousjärjestelmää ja yleisesti ottaen maailmaa. Talous ratkaisee, sen olemme huomanneet varsinkin tämän pandemian aikaan, jolloin terveyden pitäisi olla ensisijaista. Talous menee jopa EU:n ilmastotavoitteiden edelle. Ja vaikka tuntuu, että tälle mädälle maaperälle on vaikeaa lähteä tekemän yhtään mitään, täytyy luottaa siihen, että jokaisen teoilla on väliä. Päävastuussa ovat tietysti mm. valtiot, EU ja suuryritykset, mutta kukaan ei tee mitään, ellei kansa vaadi konkreettisia tekoja. Sillä välin on hyvä tarkastella omaa kulutustaan ja keskittyä pieniin arkisiin asioihin, äänestämistä ja muuta vaikuttamista tietysti unohtamatta. Blogini pohjautuu tähän ideaan. Keskityn erityisesti siihen, mitä ihminen voi omassa jokapäiväisessä elämässään tehdä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että vastuuta vieritettäisiin täysin yksittäisille ihmisille ja heidän teoilleen.