Luonnon monimuotoisuuden vaalinta ja siitä hyötyminen + turvalliset lannoitteet ja tuholaistorjunta | Suuntana omavaraisuus

06/23

Kesäkuun #suuntanaomavaraisuus-postauksessa aiheena on luonnon monimuotoisuus, turvalliset lannoitteet ja tuholaistorjunta. Meidän blogiporukkaa luotsaavat Satu (tsajut.fi) ja Heikki (korkeala.fi) ja julkaisemme jokaisen kuukauden ensimmäisenä maanantaina yhteispostauksen sen kuun aiheesta. Katso siis postauksen lopusta linkit myös muiden postauksiin!

Aloitan kertomalla monimuotoisuudesta. Sen jälkeen siirryn käsittelemään eri lajien kautta sitä, miten omavaraistelija hyötyy monimuotoisuudesta ja toisaalta voi vaalia sitä. Lopuksi käsittelen turvallisia lannoitteita ja tuholaistorjuntaa.

Monimuotoisuus ja siitä hyötyminen

Euroopan ympäristökeskuksen mukaan luonnon monimuotoisuus tarkoittaa ekosysteemien, lajien ja geenien kirjoa maailmassa tai tietyssä luontotyypissä. Luonnon monimuotoisuus on elintärkeää. Uskaltaisin väittää, että ilman sitä ei ole meitäkään – ainakaan hyvinvoivina. Monimuotoisuus on uhattuna ja moni onkin huomannut esimerkiksi pölyttäjien määrän vähenemisen.

Omavaraistelija hyötyy luonnosta monella tavalla. Satoa voi kerätä metsästä (esim. sienet, marjat, villiyrtit, kukat, maanomistajan luvalla kuusenkerkät, koivunlehdet, jäkälä) tai sitä voi kasvattaa itse luonnon asukkien avulla. Saatua satoa voi säilöä esimerkiksi pakastamalla, tekemällä hilloa, säilömällä etikkaan tai kuivaamalla. Luonto tarjoaa myös elämyksiä ja kauneutta. Sen äärellä olo rauhoittaa ja vähentää stressiä.

Meillä on tapana kerätä mustikoita, puolukoita, mansikoita, herukoita ja vadelmia pakastin täyteen. Pappa on innokas sienestäjä, joten saamme myös paljon sieniä pakkaseen. Pyrin myös säilömään omaa satoa, kuten punajuuria. Tämä pienentää ruokakuluja ja ennen kaikkea tuo iloa talven keskelle. Tänä vuonna olen uskaltautunut myös hortoilla sen verran, että olen tehnyt kuusenkerkkäsiirappia.

Omavaraistelija voi myös hyödyttää luontoa ja ylläpitää monimuotoisuutta. Alle olen kerännyt tietoa ja vinkkejä eri lajien hyödyistä ja keinoista vaalia niiden olemassaoloa.

Linnut

Olen seurannut innolla lintujen pesänrakennusta. En tiedä, onko meidän pihassa tänä vuonna pesiä, mutta ympäröivästä metsästä niitä ainakin löytyy. Pihan tuijat ovat aiempina vuosina olleet mieluisia pesäpaikkoja. Aina luonnon monimuotoisuuden suojelu ei tietenkään ole ihmiselle se kaikista mukavin vaihtoehto. Eräs vuosi tuijaan pesinyt, juuri poikaset saanut emo koki oikeudekseen uhkailla meitä aina kun astuimme ovesta ulos. Ihailin silti pieniä nälkäisiä poikasia turvallisen etäisyyden päästä. Monimuotoisuuden vaalinta vaatii siis ymmärrystä ja empatiaa. Esimerkiksi linnut toimivat vaistojen varassa; emo yritti vain suojella pikkuisia. Koen, että heillä on yhtä suuri oikeus perustaa koti juuri sille paikalle kuin meilläkin on.

Olen iloinen siitä, että linnut ovat hakeneet pihastamme rakennustarvikkeita, kuten risuja. Pihassa on myös ruokaa linnuille. He ovat innoissaan syöneet aronianmarjoja, kuten joka vuosi. Naapuri on nikkaroinut pari linnunpönttöä rajalla oleviin puihin ja asukit tulevat myös meidän pihalle. Kauniiden lintujen näkeminen keittiön pöydän äärestä tuo iloa joka aamuun.

Linnut ovat myös hyödyksi. Ne muun muassa levittävät siemeniä ja hillitsevät hyönteispopulaatioita, kuten hyttysiä.

Pölyttäjät

Ilman pölyttäjiä ei ole ruokaa. Siksi niin luonnon antimia keräävä kuin itse ruokaa kasvattavakin ei voi elää ilman näitä siitepölyä kuljettavia hyönteisiä. Toisaalta ilman pölyttäjiä ruoan saaminen kaupankin hyllylle olisi vaivalloista tai jopa mahdotonta. Moni muistaa, että pölyttäjiä ovat perhoset, mehiläiset ja kimalaiset, mutta todellisuudessa pölyttäjien kirjo on laajempi. Erilaiset kasvit tarvitsevat erilaisia pölyttäjiä.

Pihassamme on hyönteishotelli, jonne hyönteiset voivat mennä. Lisäksi lahot kannot, rungot ja oksat ovat mieluisia paikkoja hyönteisille. Laiska puutarhuri on monimuotoisen luonnon paras kaveri; kun risuja ja lahoja puita ei jaksa viedä pois, niistä hyötyy niin linnut kuin hyönteiset.

Moni unohtaa pölyttäjien toukat ja keskittyy vain täysikasvuisiin hyönteisiin. Esimerkiksi perhosen toukka syö Suomen Luonnon mukaan mielellään pajua, haapaa, koivua, tammea, voikukkaa, kultapiiskua, heinää, mustikkaa, juolukkaa, nokkosta ja pujoa. Jätän tästä syystä esimerkiksi voikukkaa ja nokkosta kasvamaan sinne tänne.

Pölyttäjille olen kylvänyt lisäksi niityn ja aion laittaa lavojen reunaan paljon kukkia, kuten kehäkukkaa, samettikukkaa ja ruiskukkaa. Näistä on hyötyä myös itse viljelijälle, sillä ne ovat paitsi kauniita, myös syötäviä ja auttavat tuholaistorjunnassa. Nurmikko saa kasvaa apilaa: itseasiassa pidän siitä enemmän kuin nurmikosta.

Muut hyönteiset ja eläimet

Jokaisella luonnon asukilla on jokin tehtävä. Esimerkiksi kaikkien vihaamilla hyttysillä on tärkeä paikka ravintoketjussa. Hyönteiset voivat kuitenkin olla myös hyödyllisiä ihmiselle, vaikka se ei olisikaan niiden tarkoitus. Esimerkiksi leppäkertut syövät kirvoja ja auttavat näin tuholaistorjunnassa.

On varmaan sanomattakin selvää, etten käytä hyönteismyrkkyjä tai -ansoja. Esimerkiksi ampiaisille tarkoitetut ansat houkuttelevat yhtä lailla kimalaisia ja thermacell tuhoaa ilmeisesti luontoa sen vaikutusalueen sisällä. En käytä myöskään tuholaistorjunta-aineita, mutta tästä lisää myöhemmin.

Olen (taas) tänä vuonna laittamassa pienen vesikupin linnuille, hyönteisille ja muille pienille eläimille. Naapurin pieni kissanpentukin eksyy välillä pyytämään juotavaa. En tykkää siitä, että kissoja pidetään vapaana ja päästetään tuhoamaan kasvimaita, mutta pyrin huolehtimaan myös heistä.

Kukat

Kukat ovat upeita ja hyödyllisiä. Kuten aiemmin mainitsin, ne ovat pölyttäjille ja siten myös ruoantuotannolle elintärkeitä. Kukat auttavat myös tuholaistorjunnassa joko harhauttamalla tai houkuttelemalla viljelykasveille haitallisia hyönteisiä. Ne toimivat siis tärkeänä osana kumppanuusviljelyä.

Kukissa omavaraistelijan kannattaa suosia syötäviä lajikkeita. Näitä on lukuisia: muun muassa orvokki, lemmikki, tietyt ruusut, syreeni, kehäkukka, samettikukka, ruiskukka… Pölyttäjille kannattaa istuttaa vähän kerrottuja kukkia, sillä niistä ne saavat helpoiten mettä.

Kukat ja muut kasvit ovat tärkeä osa luontoa ja siksi niitä pitää vaalia. Haluan haastaa näkemyksen rikkaruohoista. Rikkaruohoina nähdään ilmeisesti kaikki nopeasti leviävät kasvit, jotka koetaan riesana. Kukalliset rikkaruohot, kuten voikukka, ovat pölyttäjille tärkeitä ravintokasveja. Ne usein myös kukkivat ensimmäisenä, kun muut kukat vielä heräilevät talven jäljiltä. Paras tapa vaalia luontoa on jättää esimerkiksi ojia niittämättä: tätä kaupungitkin tekevät. Lisäksi rikkaruohot kannattaa alkaa nähdä kauniina ja tärkeänä osana luontoa ja niitä kannattaa jättää sinne tänne pihaa. Se säästää myös omaa aikaa. Olen itse ottanut niin sanotuista rikkaruohoista ilon irti. Siirsin kauniita lemmikkejä puiden alle ja voikukkia niitylle. Jos jotain ei voi hävittää tai piilottaa, sitä kannattaa korostaa!

Perinnekasvit

Perinne- eli maatiaislajit tarkoittavat määritelmästä riippuen lajeja, joita on viljelty Suomessa 50-100 vuotta. Olen viime aikoina innostunut perinnekasveista ja monikerroksellisista penkeistä. Monikerroksellisissa penkeissä on yksi tai useampi katseenvangitsija, kuten suviruusu. Lisäksi niissä on eri vuodenaikoina nousevia kukkia, kuten narsisseja, tulppaaneja, kulleroita ja syyspäivänhattuja. Viimeinen kerros on maanpeittokasvi, joka peittää maan ja siten muun muassa pitää maassa kosteutta ja torjuu rikkaruohoja. Tällainen voisi olla esimerkiksi maksaruoho, sammalleimu tai taponlehti. Monikerrokselliset ja -lajiset kukkapenkit ovat monimuotoisuuden vaalimista parhaimmillaan!

Perinnekasvien viljely on historian vaalimista. On helppoa napata kaupasta ulkomaisia siemeniä tai taimia, mutta nopealla tiedonhaulla löytyy listoja perinnelajeista, joita kannattaa suosia parhaansa mukaan. Ne ovat myös sopeutuneet Suomen oloihin ja ovat siksi kaikista järkevin valinta! Ensi vuonna haluan tilata maatiaistomaattien siemeniä ja ylipäätään tutustua paremmin syötäviin perinnelajeihin.

Turvalliset lannoitteet

Turvallisilla lannoitteilla suojellaan maaperän hyvinvointia ja vesistöjä, sekä varmistetaan sato, jota on turvallista syödä. Turvallisella lannoittamisella vaalitaan maaperän monimuotoisuutta. Maassa on erilaisia mikrobeja ja eliöitä, jotka huolehtivat sen hyvinvoinnista. Luonnossa maata ei möyhitä, vaan sen asukit hoitavat maata. Siksi pyrin itsekin välttämään maan muokkausta ja suosin kompostin lisäämistä vanhan mullan päälle. Toki esimerkiksi lavaliljely eroaa suuresti luonnon omista toimintatavoista, mutta on hyvä kuitenkin ottaa mallia sieltä. Lierot ovat puutarhurin paras ystävä, joten niitä kannattaa ”kasvattaa”. Heidi Haapalahden, Teija Tuiskun ja Suvi Lehtosen kirjassa Lavatarhuri on hyviä vinkkejä matopankin perustamiseen.

Kompostin lisäksi käytän nokkosvettä, kanankakkaa, hevosenlantaa ja merilevää. Levitän ruohosilppua mullan päälle katteeksi ja lannoitteeksi aina ruohonleikkuun jälkeen. Kannattaa välttää ruohosilppua sellaisilla kasveilla, joiden nitraattipitoisuus voi nousta. Tällaisia ovat esimerkiksi punajuuri ja mangoldi. Muilla kasveilla se paitsi pitää kosteutta maassa myös varmistaa hyvän kasvun ja sadon sekä torjuu rikkakasveja.

Syksyisin peittelen lavat lehdillä. Lannoittaa voi myös kasveilla. Esimerkiksi herneet sitovat maahan typpeä ja parantavat siten maata. Tänä vuonna ajattelin kylvää lavoihin viherlannoitusseosta, joka estää ravinteiden huuhtoutumisen talven aikana. Kasvit muokataan maahan aikaisin keväällä ja näin niiden pitäisi palauttaa ravinteet multaan.

Esikasvatuksessa käytän teollisesti tuotettuja mineraalilannoitteita. Niiden käyttöä pitää vielä pohtia. Yleisesti pyrin siis käyttämään luonnon tuotteita, jotka mahdollistavat monimuotoisuuden jatkuvuuden.

Tuholaistorjunta

Tuholaiset iskevät yleensä kasveihin, jotka voivat huonosti. Ensisijaista on siis maaperän ja kasvien hyvinvoinnista huolehtiminen.

Tuholaistorjunnassa kannattaa käyttää hyödyksi kasveja. Esimerkiksi kukista samettikukka ja kehäkukka ovat suosituimmat karkotekasvit niin mullan alla kuin päällä. Lisäksi iisoppi ja eräät muut yrtit, sekä valkosipuli torjuvat voimakkaalla hajulla tuholaisia. Tuholaisia voi myös houkutella muualle. Tuholaiset rakastavat esimerkiksi kaaleja, joten niitä voi sijoittaa johonkin sivummalle harhauttamaan: tuholaiset jättävät näin muut kasvit rauhaan. Lisäksi voi käyttää fyysisiä keinoja, kuten kasvuharsoja, tuholaisten pois keräämistä käsin ja vesisuihkua.

Keittiö- ja siivouskaapin sisältöä ei saisi käyttää, mutta käytän silloin tällöin kanelia (mustien) muurahaisten karkottamiseen. Ne nimittäin tuhoavat lavat kaivertamalla puuta. Viime vuonna jouduin heittämään pois muurahaisten syömän lavankauluksen ja traumatisoiduin näystä…

Loppusanat

Vaikka olenkin tässä postauksessa puhunut hyödyistä, näen luonnon monimuotoisuuden vaalimisen itseisarvoisena. Siitä ei siis tarvitse olla mitään hyötyä minulle. Itseään on kuitenkin helpompi motivoida erinäisiin monimuotoisuutta vaaliviin toimiin, jos siitä on jotain hyötyä itselle.

Jokaisen pitäisi osallistua luonnon monimuotoisuuden ylläpitoon. Olemme osa luontoa ja vaikka moni niin kuvittelee, emme ole maapallon napa. On mielestäni kummallista, että niin moni piha on täysin nurmikolla ja lajien kirjo on pientä. Tällaiset pihat nähdään helppohoitoisina, mutta nurmikon leikkuu on tosiasiassa aika kuluttavaa puuhaa. Suosittelen nurmikon korvaamista edes osittain apilalla, maksaruoholla, ajuruoholla tai vaikkapa kunnon niityllä tai kuntalla. Monilajinen piha on se kaikista helppohoitoisin ja luonnon monimuotoisuudelle arvokkain. Kuten jo aiemmin mainitsin, rikkaruohojen jättäminen ja esimerkiksi elävän katteen käyttö säästävät puutarhurin aikaa ja voimia. Monimuotoisuuden vaaliminen ei siis ole työlästä, vaan itseasiassa monin tavoin toiminnasta pidättäytymistä.

Mitä olen tehnyt sitten viime postauksen?

Kompostia tai sadevesitynnyriä en ole saanut aikaiseksi hankkia, kuten arvata saattaa. Olen kuitenkin kylvänyt useita siemeniä, joita esittelin edellisessä postauksessa ja lisäksi perustin niityn! Olen myös suunnitellut kukkapenkkejä aiemmin mainitsemani monikerroksellisuuden mukaan erilaisia perinnekasveja käyttäen.