Vaikka olen puutarhuroinut jo useamman vuoden, opin koko ajan lisää! Tänä vuonna ajattelin naputella listaa ihan tänne blogiin, jotta siihen olisi helpompi palata. 

Kun kerroin aikeistani palata blogin puolelle, sain viestejä siitä, kuinka vanhoja postauksiani edelleen luetaan. Se tuntuu todella mieltä lämmittävältä! Itsekin kaipaan hidasta ja merkityksellistä sisältöä ja ennen kaikkea sellaista tapaa ilmaista itseäni.

Tässä siis sekalainen lista asioista, joita olen oppinut (hyöty)puutarhastani tänä kasvukautena:

1. Optimointi on peestä

Optimointi sitä, optimointi tätä. Voin ylpeänä sanoa, että mua ei kiinnosta tehostaa, suorittaa, parantaa itseäni tai maksimoida. Puutarhassa hääriessä kiireet unohtuu ja joutuu todellakin heittäytyä luonnon armoille. Satoa voi toki yrittää maksimoida ja toimintaa tehostaa, mutta luontoa ei voi ohjailla loputtomiin – eikä kuulukaan.

2. Puutarhanhoito on rankkaa, eikä siitä selviä yksin

Puutarhanhoitoon menee paljon aikaa ja sitä on tehtävä myös hampaat irvessä, vaikka äsken maalailin siitä kaunista kuvaa. Siemenet on kylvettävä silloin kun pussissa lukee, sato on kerättävä silloin kun se on valmis, kasteltava on kun on kuivaa ja kaikenlaisia pikkupuuhia on tehtävä päivittäin vaikka ei huvittaisi. Jos jokin menee pieleen, esimerkiksi tuholaiset iskevät, on asia hoidettava heti, vaikka se olisikin vapaan illan kustannuksella. Puhumattakaan lavojen rakentamisesta ja mullan kärräämisestä. Siksi onkin pyydettävä apua!

Mutta jatkaakseni romantisointia: haaveilen järjestäväni ensi vuonna unelmien talkoot, joissa olisi hyvää seuraa, tarjoiltavaa ja juotavaa. Ja minä nakittamassa muille hommia (okei, kyllä itsekin tekisin jotain).

3. Marjojen kasvattamisella säästää järkyttävät määrät rahaa

Huomasin vasta tänä kesänä, kuinka hurjan kalliita marjat ovat kaupassa. Pienikin rasia herukoita tai karviaisia maksaa ainakin 3-5€. Yhdellä iltapyörähdyksellä marjapensaissa säästää yli 10 euroa. Myös metsämarjoja keräämällä säästää parhaimmillaan satoja euroja vuodessa. Pari kourallista puolukkaa maksoi kaupassa nimittäin hurjat 5 euroa ja laatikot 30-40€.

Vaikka marjapensaat saattavat olla kalliita ja täysimääräiseen satoikään kypsymisessä saattaa mennä vuosia, on tuo lopulta kaiken sen arvoista. Lisäksi lajit saa valita itse: ei kaupasta saa puutarhani uusinta tulokasta, Pohjan jätti -mustaherukkaa, jolla on suuret ja mehukkaat marjat.

4. Minttu voi todellakin kuolla

Väitetään, ettei minttujen leviämistä voi estää, mutta jostain syystä kaikki minttuni olivat joko kuolleita tai erittäin harvakasvuisia keväällä kasvukauden alkaessa. En tiedä mitä on tapahtunut. Uskon, että se on yhdistelmä lavojen täyttymistä (olen estänyt minttujen leviämistä tekemällä lavoihin ristikon tiilillä) ja outoa talvea, jossa sula maa ja kova pakkanen vaihteli. Samaan kategoriaan kuuluu myös maa-artisokka, josta on kuulemma vaikea päästä eroon. Jonnekin se kuitenkin hävisi.

Keskeistä minttujen kasvatuksessa on mielestäni se, että niiden kasvattamia rönsyjä vahditaan ja harvennetaan säännöllisesti. Ei sen kummempaa!

5. Kannattaa keskittyä volyymiin

Olen innostuja ja ostelen erilaisia kasveja sinne tänne. Tänä vuonna olen oppinut, että kauneinta on tehdä istutukset volyymillä: keskittyä mielummin ostamaan yhtä kasvia suurempi määrä kuin samalla rahalla paljon kaikenlaista. Tämä pätee niin perennapenkkeihin kuin lavoihinkin. Lisäksi toisto tuo näyttävyyttä. Samaa kasvia kannattaakin olla isompi puska parissa eri paikassa saman alueen sisällä.

6. Haluan olla naapuruston ystävällinen puutarhuri

Haaveilen siitä, että saisin tarpeeksi satoa ystävillekin jaettavaksi. Nytkin satoa toki syö perheeni (isovanhemmat mukaan lukien), mutta olisi unelma viedä satokoreja kaikille ilman, että se tuntuisi huomattavasti itselle saadun sadon määrässä. Tätä ehkä tuo volyymiin keskittyminen voisi tukea. Tilasin nyt ainakin valkosipuleita istutusta varten 1,3 kiloa, jonka luulisi riittävän paitsi muille jaettavaksi, myös itselle istukassipuleiksi.

Kuvitelkaa satokori, jossa on marjoja, kesäkurpitsaa, kurkkua, herneitä, perunoita, itse tehtyjä hilloja ja kuivattuja teevärkkejä, valkosipulia ja vaikka itse tehty hapanjuurileipäkin. Toivon tuota tulevaisuutta itselleni.

7. Suuntana omavaraisuus

Pyrin joka vuosi lähemmäs omavaraisuutta ihan kaikilla puutarhan osa-alueilla. Ensi vuonna haluan panostaa vielä voimakkaammin siementen keruuseen siten, että saisin omat siemenet lähes jokaisesta mahdollisesta kasvista. Toiselle vedenkeruuastiallekin olisi tarvetta kesän kuumina päivinä. Lehtikompostit tuntuvat täyttyvän niin tiuhaan, että voisi olla kysyntää jopa neljännelle kompostikehikolle, sillä haaveilen myös suurista määristä omaa multaa. Haluaisin lisäksi kasvattaa nokkosta omaa lannoitetta varten jossain turvallisessa paikassa. Ensi vuonna aion ehdottomasti myös kokeilla lisätä perennoja, kuten hortensiaa, pistokkaista.

8. Seuraavaksi panostan marjapensaisiin ja hedelmäpuihin

Sain viimein vihreää valoa sille, että saisin ostaa mökille lisää puita ja pensaita. Nyt iskee valinnanvaikeus: päärynää, luumua vai kirsikkaa? Päärynäpuu saisi olla perhepäärynä eli puu, johon on vartettu kolmea eri lajia. Luumuista houkuttelisi keltainen lajike. Lisäksi suuresta kauniisti kukkivasta kirsikkapuusta (ja sen alla olevasta piknikpöydästä ja aurinkokennovaloista) olen haaveillut niin kauan, että se on pakollinen… Pensaista haluan ainakin karviaista ja japaninruusukvitteniä. Myös pinkkiä pensasmustikkaa huvittaisi kokeilla epäonnistumisen uhalla.

Vaikka siemenestä ja taimista kasvatetut hyötykasvit epäonnistuisivat, marjapensaat ja hedelmäpuut harvoin olevat täysin sadotta. Siksi olisi ihanaa rakentaa puutarhalle ja mökille oikein kunnon kirjo erilaisia herkkuja, jotka valmistuisivat pitkin kesää ja syksyä! Syön puuron päällä joka päivä marjoja ja tykkään myös väsäillä hilloja, joten marjasato todellakin tulee tarpeeseen. 

9. Lisää ruukkuja

Sain vision siitä, että hyötypuutarhaan kannattaisi ripotella ruukkuja sinne tänne tunnelman luomiseksi. Niissä voisi kasvattaa kesäkukkien lisäksi hyötykasveja, kuten yrttejä, salaattia tai jopa marjapensaita. Kaalit voisi olla helppo suojata harsolla ruukussa kasvaessaan. Haaveilen myös siitä, että lavojen kaarien ja tukiseinien alla kasvaisi ruukuissa esimerkiksi tuoksuhernettä, joka saisi kiivetä tuen reunaa pitkin.

10. Joskus on joustettava periaatteista

Pyrin toteuttamaan no dig -ajattelua, jossa maata ei käännetä tai häiritä, vaan sen annetaan rauhassa kasvattaa tervettä mikrobistoa ja möyhiminen jätetään lieroille. Menetelmässä maan pinnalle vain lisätään kompostia, multaa ja esimerkiksi kasvin osia pintakompostoitumaan. 

Nyt kuitenkin huomaan, että perunalaatikoiden kova savimaa vaatii rajumpia otteita. Ensinnäkin perunat pääsevät hetkeksi nyt ihan muualle kasvamaan (vaikkakin olen vaihdellut niiden kasvupaikkaa isojen lavojen sisällä). Toiseksi maata on käännettävä ja parannettava suurella määrällä multaa, jotta suuri sato voitaisiin jatkossa varmistaa. Jos optimointi on peestä, niin sitä on myös savimaa.

11. Annabelle on paras peruna

Edelliseen kohtaan liittyen: vaikka maa olisi kuinka kovaa, Annabelle-peruna se vain porskuttaa. Vuosien kokemuksella voinkin todeta, että Annabelle on kaikkein satovarmin, ruvettomin ja suurikokoisin peruna, joka mulla on kasvanut. 

12. Daalioista voi kerätä myös siemeniä

Olen ennen ajatellut, että daaliat voi talvettaa pelkästään juurakon kautta. Juurakon talvettaminen on haasteellista, sillä se vaatii viileän varaston ja kaikenlaista kikkailua. Luin kuitenkin eräästä Kotipuutarha-lehdestä, että daalioiden voi antaa kukinnan jälkeen tehdä siemenkotia, jotka kuivaamalla saa siemeniä. Siemenistä kasvatetut daaliat eivät ole emokasvin kaltaisia, sillä daaliat ristiinpölyyttyvät muiden daalioiden kanssa tuottaen sekalaisia siemeniä. Tämä on kuitenkin vain kiva juttu. Toivon, että ensi vuonna saan ihan omanlaisia daalioita. 

Juurakosta puheen ollen: koska minulla ei ole viileää tilaa, tällä hetkellä kokeilussa on talvettaa daalioita jääkaapissa. Kyllä, jääkaapissa, tosin sivujääkaapissa, jossa ei usein ole ruokaa. Jääkaapin lämpötilan säädin noin viiteen asteeseen, koska se vastaa aika hyvin talvetusohjeita. Ostin taimialesta todella halpoja, mutta kuitenkin elinvoimaisia, daalian juurakoita, jotka laitoin pikaruokafirmojen kartonkipusseihin ja peitin juurakot talvisuojaturpeella. Suljin pussit kumilenksuilla ja pussit laitoin vieri viereen vihanneslaatikkoon. Turve haisi yhden päivän, mutta nyt pussit ovat täysin hajuttomia. Toivon, että juurakot pysyisivät tarpeeksi kosteina, mutta eivät kuitenkaan homehtuisi.

13. Lisää hengailuspotteja

Puutarhassa tärkeää on myös toiminnallisuus. Tänä vuonna aloitimmekin nuotiopaikan rakennusta. Paikalla on ruokapöytä, upeat aurinkokennovalot, itse nuotion paikka, jota voi käyttää myös hiiligrillinä sekä pizzauunille mahdollinen paikka tulevaisuudessa. Haaveilen vielä lavatarhaan jonkinlaisesta istuskelupaikasta, jossa saisi ihastella vehreyttä.

14. Tarvitsen excelin siitä, mitä valmistan sadostani

Haaveilen satokauden ulkopuolella kaikenlaisista tuotteista, joita aion tehdä sadostani, mutta kun itse satokausi alkaa, olenkin sormi suussa. Lisäksi olen suoraan sanoen ylikuormittunut kaikesta siitä sadosta, joka pitäisi äkkiä käyttää pois ja lopulta en ole toteuttanut yhtään mitään, mistä haaveilin. Tälläkin hetkellä harmittelen sitä, etten tajunnut kuivata ruusun terälehtiä. En muistanut tehdä edes jouluksi hilloja marjoista. Onneksi marja-aronia vielä notkuu marjoja ja nyt lista on valmiina sen osalta: vispipuuroa, hilloa jouluksi, marjoja puuron päälle, marjoja mummille, marjoja pakkaseen… Uumoilen, että tekisin jouluna ainakin aronianmarjakiisseliä pakastetuista marjoista ja ehkä jotain siirappiakin mocktaileja varten.

15. Haluan omia leikkokukkia

Myös leikkokukilla on sesongit ja olenkin tänä vuonna kerännyt kaikenlaisia kimppuja pihalta pitkin vuotta. Silti kaipaan lisää! En tiedä miksi joka vuosi puoliksi epäonnistun pyrkimyksissäni kasvattaa leikkokukkia. Aina jokin kukka jättää kasvamatta ja kimpuista tulee vajaita. Kaupan leikkokukat ovat luonnolle (ja niitä tuottaville ihmisillekin) haitaksi, vaikka rakastankin niitä kovin.

Olisi upeaa kasvattaa niin paljon kukkia keväästä syksyyn, että kimppuja saisi hakea parin viikon välein. Haavelistallani on ainakin: 

• • värikkäät tsinniat, etenkin pinkit (mokomat eivät tänä vuonna kasvaneet lainkaan)
  • kerrotut ja ei-kerrotut daaliat
  • koristeporkkana (testattu tänä vuonna, upea valkoinen/vaaleanpunainen pilvi kimpuissa)
  • maloppi
  • pinkki mesiangervo
  • auringonkukka
  • tuoksuherneet 
  • lisää pioneita (olen nykyään pionikeräilijä)
  • lisää liljoja (taidan keräillä näitäkin)
  • uudenlaisia kehäkukkia
  • köynnöskrasseja
  • erilaisia niittykukkia, sillä yritän kasvattaa niittyä ojaan
  • kukkia kuivausta varten (olkikukat, piikkiputki, laventeli, hortensiat…)

Olennainen osa kimppuja ovat tietenkin myös vihreät kasvit, jotka ikään kuin luovat kimpulle taustan. Lemppareitani ovat yrtit, etenkin ranskanrakuuna! Myös erilaiset puiden ja pensaiden oksat sekä pavun oksat papuineen ovat hauskoja kimpuissa.

16. Onneksi elantoni ja hengissäselviytymiseni ei riipu puutarhasta

Aina, kun sato jonkin kasviksen osalta epäonnistuu, mietin, että onneksi tällä ei ole mitään seurauksia itselleni harmistumista lukuun ottamatta. On siinä mielessä turvallista yrittää omavaraistella: voin käydä vaikka joka päivä kaupassa hakemassa ruokaa. Olen oppinut myös sen, että jokainen vuosi on uniikki. Joinain vuosina jokin kasvis tuottaa todella paljon satoa ilman hoitoakin, toisina vuosina se kuolee yrityksistä huolimatta. Sää vaihtelee paljon vuosien välillä ja äärisääolot lisääntynee tulevina vuosina.

Toisaalta nykyisinä epävarmoina aikoina tuo turvaa kasvattaa omia ruokia. Siten voi myös säästää paljon rahaa ja kasvattaa raaka-aineita, joita ei muualta saa.

17. Olen kyllästynyt puutarhaani

Olen rakentanut lavapuutarhaa joka vuosi vähän parempaan suuntaan, mutta tänä vuonna en muokannut juuri mitään. Kaipaan puutarhaan siis jotain tuoretta katseltavaa. Haluaisin vielä enemmän fiilistä salaisesta, rönsyävästä puutarhasta. Lisäksi haluan muokata vajaa entistä toimivammaksi. Lavojen öljypinnat vaatii myös freesausta. Aionkin muokata puutarhaa edes jollain tavalla ensi vuonna. Tästä lisää keväällä! 

18. Älä luovuta…

En olisi saanut isoa chilisatoani, jos olisin luovuttanut chilien kanssa aikoinaan kuten vuosia sitten julistin. En ole luovuttajatyyppiä, joten en vain kyennyt olla yrittämättä uudelleen. 

Kun yrittää uudelleen ja uudelleen, uskon, että joskus täytyy onnistua. Etenkin, kun vanhoista virheistään ottaa oppia. Olenkin tänä päivänä aika haka chilinkasvattaja, vaikka joskus toki epäonnistunkin (sanokaa se kirvoille, jotka eivät suostu poistumaan talvehtivista chileistäni).

19. … mutta voit kuitenkin luovuttaa

Mietin, onko järkevää yrittää kasvattaa vuosi vuoden jälkeen kurpitsoja, kaaleja, auringonkukkia ja muita kasveja, jotka eivät kuitenkaan kasva. Kuten sanoin, en kykene luovuttamaan, mutta kyllä joskus kannattaisi. Tosin tänä vuonna olen melkein saanut kasvatettua yhden auringonkukan kukintaan asti… Ja joskus sain korillisen kurpitsoja! Tuuripeliä.

20. Syysalennusmyynnit on place to be

Olen ennenkin hyödyntänyt syysalennuksia, mutta nyt huomasin, kuinka hyvään hintaan niistä saa kasveja – jos siis olet ajoissa. Saavuin erääseen taimikauppaan 5 minuuttia alennusmyynnin alun jälkeen tavallisena arkipäivänä ja ihmiset jo jonottivat kassoilla isot kärryt täynnä. Ostin itseni pituisen kirsikkapensaan 25 eurolla, normaali hinta olisi ollut 50€.

Taimialennukset alkavat vähän ripotellen, joten kauppojen sometilejä (tai mainoslehtiä) kannattaa seurata aktiivisesti, jos sellaisia sattuu löytymään. Joskus paikalle osuminen alennusten aikaan on sattuman kauppaa. Alennuksista voi löytää ensinnäkin viimeisiä kesäkukkia ja hyötykasveja, joiden kasvu kyllä jatkuu pitkälle syksyyn. Sen jälkeen alemyyntiin tulee perennoja, havuja, puita ja monivuotisia hyötykasveja. Olen löytänyt useita perennoja melkein ilmaiseksi, keskimäärin 1-3 eurolla. Lisäksi kannattaa bongailla halpoja multapusseja, kuorikarreita, kompostikuivikkeita, tukikeppejä, lavoja, ruukkuja jne.

Tiesitkö, että nimenomaan syksy on täydellistä aikaa istuttaa niin perennoja kuin hedelmäpuitakin?